Joku tulee, joku lähtee, elämä jatkuu

Eilen oli uuden kaupunginhallituksen ensimmäinen kokous. Me apulaispormestarit saimme vielä tämän kerran olla seuraamassa melkoista sekoilua, huonoa valmistautumista. Kyllä mielestäni ennen kokousta tulisi ottaa selvää, mitä johtosäännöt ja lait sanovat jääviyksistä ym. Mutta, tätähän on jatkunut koko porvariryhmittymän vallanpidon ajan. Ennen ryhmät neuvottelivat valmiin paketin, joka oli helppo viedä läpi kokouksissa.

Kummallista tulkintaa esiintyi tilaaja-tuottaja mallista. En ymmärrä, että kaupunginhallituksen jäsen, Olli-Poika Parviainen, (vihr)  voi toimia myös Kaupunkiliikenne liikennelaitoksen johtokunnan puheenjohtajana. Nyt vielä lisäksi hänet valittiin Henkilöstöjaoston puheenjohtajaksi. Melkoista vallan keskittämistä. Kyllähän sitä virkamiehetkin ihmettelivät, mutta ei kai muodollista estettä löydy. Este on mielestäni vähintäänkin moraalinen.

Siitä olen iloinen, että Koskelan Laila valittiin Henkilöstöjaoston jäseneksi. Hän sai vaaleissa yli 2000 ääntä, tuli tunnetuksi vaatimuksistaan Koukkuniemen henkilökunnan lisäämiseksi. Nyt hän pääsee parhaalle näköalapaikalle vaatimuksineen. Näkeepä, että eivät asiat ole niin yksinkertaisia. Vastuuta on annettava, kun äänestäjät ovat valtakirjan antaneet.

Huomenna on viimeinen päivä Apulaispormestarina. Viime viikolla lautakunnan kokouksen jälkeen pidimme lopettajaisia, "pikkujoulua". Yhdyskuntapalveluitten väki sai  minut yllätettyä lahjoittamalla kiitokseksi hyvästä yhteistyöstä ihanan taulun nimeltä "Kesäteatteri". Olin tosi otettu, taulu saa arvoisensa paikan olohuoneemme seinällä. Yhteistyö on ollut kieltämättä erittäin hyvää, kaiken tiedon ja avun olen aina saanut, mitä olen osannut pyytää. (Kuvat yläreunassa taulun luovutuksesta, luovuttajina Kaisu Anttonen ja Hannamari Vuorinen, minua itketti)

Sirniön Ilpo, Tervon Anne ja minä jatkamme demareina Yhdyskuntalautakunnassa. Siinä on ainakin minulle tarpeeksi haastetta tällä erää. Kaupungin kehittäminen jatkuu. Hieman otan nyt etäisyyttä tähän päivittäiseen politikointiin, olen jo kutsunut vieraakseni vanhoja ystäviä... Ja taas päätin, että alan laihduttaa ja ulkoilla. Vähitellen haen sairaanhoitajan töitäkin. Hatanpään Lääkäriasemalle olen jo lupautunutkin helmi- maaliskuun taitteessa. Myös Koukkuniemi kutsuu... 

Viime viikolla eräs rakas ystävä luopui elämästään, jätti meille ison kysymyksen MIKSI?  Tämä maailma on selvästikin joillekin liian vaativa, me ystävät emme voi  millään auttaa vaikeimmissa asioissa. Vaikka ennusmerkit ovat olemassa, emme mahda mitään. Iso ikävä jäi.