Tampere-lisästä käyttämäni ilmaisu "karkkiraha rikkaille" on ikävästi jäänyt elämään. Tori-lehdessä nimimerkki "Kotiäiti" kirjoitti loukkaantuneensa sanonnasta. Kirjoitin siihen vastineen, joka tässä. Kotiäidille Ymmärrän ärtyneen kirjoituksesi viime viikon Tori-lehdessä. Sanani haastattelussa oli kuitenkin irrotettu kokonaisuudesta. Olen painottanut, että suunnitellun kokoisena (136 euroa/kk ) ei Tampere-lisä toimi perimmäisessä tarkoituksessaan, houkuttelemaan työssä olevia vanhempia kotiin lapsia hoitamaan. Tietysti se on hyvä lisä kattamaan esim. ruokalaskua, mutta onko se todellinen vaihtoehto esim. nuorelle asuntovelalliselle perheelle, jolle jokainen sentti on elintärkeä? Väkisin tulee mieleen, mitä muuta tuolla lisään varattavalla neljällä miljoonalla eurolla saisi lapsiperheitten arkea tukemaan. Samaan aikaan keskustelussa ovat luokkakoot ja kouluavustajat. Leikkikenttiä, kulttuuritoimintaa ja uusia koulutilojakin kaivataan. Luin juuri Pirkkala-lisästä, jota myönnetään 200 euroa alle kaksi vuotiaasta lapsesta, perheen muut alle kouluikäiset saavat lisäksi 120 euroa. Näin kuntalisä varmasti toimisi todellisena vaikuttavana vaihtoehtona. Pirkkalassa tosin senkään ei ole todettu vähentävän päiväkotipaikkojen tarvetta. Sitäkin nyt suunnitellaan lopetettavaksi vuoden vaihteessa, olen kuullut. Tampere-lisän yhteydessä tulee myös tarkastella tämän päivän työvoiman saatavuutta. Esimerkiksi hoiva-alalla on kestämätön pula työvoimasta. Onko oikein toisaalta houkutella vanhempia jäämään kotiin, toisaalta päivitellä työvoimapulaa, joka ei ainakaan ole helpottumassa? Mikäli Tampere-lisää aletaan maksaa, tuen tulee olla sen suuruinen, että se tarjoaa todellisen vaihtoehdon lapsiperheille. Lisäksi saamisen edellytyksenä tulee olla, että perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Heillekin tulee tällöin suunnata edes jonkin suuruinen tuki Pirkkalan tapaan. Tämä on ainoa tapa mahdollistaa päiväkotipaikkojen tarpeen väheneminen. Tukea pitäisi harkita vaikkapa seudullisena yhdessä sovittavana hankkeena, jolloin kunnat eivät sillä kilpailisi eikä se aiheuttaisi lapsiperheitten liikkumista paikkakunnalta toiselle. Olen pahoillani väärinkäsityksestä. Arvostan itsekin jokaista euroa. Pennienkin tarpeen tulin huomaamaan itse eläessäni kolmilapsisen asuntovelallisen perheen arkea. Tämä Tampere-lisä on kuitenkin tarkasteltava joka puolelta niin, että sen vaikuttavuus kaupungin muuhun palvelutuotantoon on mahdollisimman suuri ja että se tarjoaa todellisen vaihtoehdon lapsiperheille riippumatta perheen varallisuudesta. Tätä työtä lasten ja nuorten prosessi parhaillaan tekee ja vastauksia saamme syksyllä. |