Avantouinti on harrastus siinä missä mikä muu harrastus tahansa. Miksi kaupunki ei sitä saa tukea? Rakennetaan keinonurmia, uimahalleja, koirapuistoja, skeittiratoja, jäähalleja. Kaikki varmasti tarpeellisia. Miksi ei avantosaunaa avantouinnin harrastajille, joita Tampereella on tuhansia. Nykyiset saunat täyttyvät päivästä päivään, on aika tuota ahtautta helpottaa. Todistettavasti avantouinti on terveyttä edistävä harrastus, kuka sitä voisi vastustaa? Pitää muistaa myös avantouinnin arvo kansainvälisesti. Moni ulkomaalainen käy noissa saunoissa ihmettelemässä löylyn heittoa ja sitä seuraavaa pulahtamista kylmään järveen. Suomihan on tästä harrastuksesta tunnettu.

Saunan rakentaminen maksaa sen mitä maksaa. Sanomattakin on selvää,että näin suureen kulutukseen rakennettavan saunan tulee olla rakenteiltaan erilainen kuin tavallisen perheen rantasauna. Sen tulee kestää päivittäinen lämmittäminen, lämpötilojen vaihtelut. Pitää varata erilliset pukeutumis- ja pesutilat naisille ja miehille.

Esim. Kaupin saunaa ylläpitää Tampereen Talviuimarit. Eiköhän Länsi-Tampereelta löydy vaikkapa jotain urheiluseuraa, joka saunaa ryhtyy hallinnoimaan. Kaupungin ei tarvitsisi siihen satsata ja toiminta tulisi varmasti olemaan seuralle tuloksellista, onhan uimareilla jäsenmaksut.

Kaupin saunaa hallinnoi Tampereen Talviuimarit, eiköhän Länsi- Tampereella löydy esim jotain urheiluseuraa toiminnan ylläpitämiseen. Uskoisin toiminnan olevan jopa voitollista.

Aamulehti on nyt päättänyt ottaa tikunnokkaan avantouinnin, syitä siihen voi vain arvailla. Minä kuitenkin sitä puollan, sen verran läheltä olen seurannut tuon harrastuksen voimaannuttavaa vaikutusta. Pelkästään sosiaalinen toiminta terveellisen harrastuksen piirissä on varmasti monelle yksinäisen illan vaihtoehto. Tätä ei millään voi tuomita, saati sitten kadehtia.

Tampereelta soittaa Nieminen ja onnittelee palkinnosta, siitä on kuitenkin ollut uutinen Aamulehdessä.  Nieminen väittää, että minä en olisi saanut palkintoa, jos sosialidemokraatit olisivat vielä olleet vallassa Tampereella. En oikein jaksa uskoa, että Tampereella kirjallisuuspalkintokin riippuu kunnallispolitiikan voimasuhteista.

Tarkistin kaupungin sivuilta, että Tuuri on todellakin saanut vuonna 2007 kaupungilta Luovan kirjallisen työn palkinnon 2500 euroa teoksestaan Kylmien kyytimies. On pormestarimme ollut todella tohkeissaan uudesta asemastaan kaupunkimme johdossa.

Politiikan syksy on varovaisesti alullaan. Ensimmäinen iso uutinen oli apulaispormestari Anna-Kaisa Ikosen siirtyminen ministerin valtiosihteeriksi. Hienoa Anna-Kaisalle, surullista pormestarimallin kannalta. Jo kolmas vaihtuminen, yksi vielä tulossa kun Perttu Pesä vuodenvaihteessa siirtyy vetämään tapahtumatoimistoa. Ei oikein kiva.

Kritiikkiähän nämä vaihtumiset ovat aiheuttaneet, olen minäkin ollut ymmälläni. Onko niin vaikeata sitoutua neljäksi vuodeksi? Toisaalta ja toisaalta, kuten Viulunsoittajan Tevje sanoisi.

Luin juuri Riitta Koskisen blogin, jossa myös hän arvioi näitä siirtymisiä. Samalla hän mietiskeli edellisen kauden apulaispormestareitten pärjäämistä kuntavaalissa. Yksi oli pärjännyt loistavasti (Kok), toinen (Vas) menetti ääniä Marjatta Steniuksen äänivyöryn johdosta. Ilmeisesti Riitan mielestä me kaksi demariapulaispormestaria pelkän surkeutemme vuoksi menetimme ääniä. Riitta ei huomannut, että meillä oli upea pormestariehdokas Hanna, jolle varmasti ohjautui suuri määrä meidän muiden naisehdokkaitten ääniä.  Kokoomuksellahan oli pormestariehdokkaana mies, jolle ei varmasti naisehdokkaitten ääniä mennyt. Muutenkin hänen äänimääränsä jäi paljon pienemmäksi kuin noiden kahden äänikuningattaren.

Asiat siis ovat juuri kuin ne halutaan nähdä. Minä näen ne näin. Selityksen makua? Mutta menköön.

Menin sijaisuuksia tekemään osastolle, jossa oli runsaat 40 vuodepaikkaa, saman verran hoitajia. Vertasin tietysti nykyaikaa entiseen, se kun on niin “helppoa”. Vanhukset ovat nyt enemmän hoitoa vaativia, toisaalta apuvälineitä on lisätty, samoin erilaiset hoitotarvikkeet ovat tehneet hoidon helpommaksi, yksinkertaisemmaksi. Vanhusten tarpeet ovat kuin ennen, ruokailu, hygienia, lepo ovat prioriteeteissa korkeimmalla.

Työympäristö on muuttunut radikaalisti. Hoitajien aika menee selvityksiin, raportteihin, suunnitteluun, kehittämiseen,tilastoihin. Hoitajia on lisätty eri toimenpitein runsaasti, silti jatkuva kiireen tunne vaivaa. Siirtyvätkö nuo kaikki kirjalliset tehtävät entisestään parempaan hoitoon? Väitän, että eivät. Eri hoitajaryhmiä lähti usein puolen päivän jälkeen eri suunnittelu- ja koulutustapahtumiin. En milloinkaan saanut tietää, mihin ne johtivat. Palautteita ei annettu. Tuntui siltä, että hyvän hoidon sijasta painopiste oli siirtynyt hyvin tehtyihin kirjallisiin tehtäviin ja erilaisiin palavereihin.

Vaatimukset hoitajien lisäämiseksi jatkuvat edelleen. Tekee mieleni kysyä, niihin palavereihinko tarvitaan lisää osallistujia? Siitäkö se hyvä hoito syntyy? Keskiöön tulisi taas asettaa vanhusten perushoito, sydämellä annettava hoiva. Se ei istunnoilla parane. Varmasti nykyinen perusmiehitys, jota pidettäisiin yllä tarvittavalla sijaismäärällä, riittäisi tähän. Koulutusta ja suunnittelua, kehittämistäkin varmasti tarvitaan, mutta tuolloin ainakin ne vaikuttivat ylimitoitetuilta. Niistä ei luovuttu, oli päivän hoitajamäärä miten vajaa tahansa. Sitä en ymmärtänyt.

Eilen kaupunginvaltuustossa käytiin läpi demareitten valtuustoaloitetta, jossa asetettiin kyseenalaiseksi Koukkuniemen johtajuus. Siitähän tässä on varmasti kysymys. Koukkuniemessä on liikaa henkilöstöä, jonka päätehtävänä on suunnitella erilaisia sessioita “hoidon kehittämiseksi”. Yli kolmekymmentä hoitotyön ammattilaista siellä on tekemättä yhtään varsinaista hoitotyötä, kiirehtivät koulutuksesta ja palaverista toiseen. Muu henkilökunta toteuttaa heidän antamiaan määräyksiä, väsyneinä, turhautuneina. Suurin osa kuitenkin siellä haluaisi vain panostaa hyvään hoivaan.

Itse turhauduin tuohon touhuun muutamassa kuukaudessa. Nykyinen Koukkuniemi ei ollut minua varten. Ihailen niitä, jotka siellä jaksavat vuodesta toiseen, jatkuvan muutospaineen ja vaatimusten alla.

Jokin aika lähtöni jälkeen tapasin Satakunnan sillalla erään Koukkuniemen asukkaan tyttären. Tämä ihmetteli, mitä se tarkoittaa, kun osastonhoitajan ovessa on lappu: Pääsy kielletty, tuotekehityssuunnittelu käynnissä”. Tytär mietiskeli, mikä on tuote Koukkuniemessä. Yhdessä totesimme, että kai se on se vanhus, mutta emme sitä ymmärtäneet, mitä se kehittäminen tarkoittaa.

Tällaista tämän pä’ivän vanhustenhoito?

Henkilöstökassa on kaupungin työntekijöitten ja eläkeläisten oma pankki, jossa saa maksaa laskut ilmaiseksi, ilman pankkikuluja.Kaupungin omat laskut on voinut ohjata sinne suoraan ja sieltä ne maksetaan suoraveloituksena.  Palvelu on joustavaa, henkilökohtaista. Sinne voi suoraan ohjata palkkansa kokonaan tai osan siitä.  Hyvin monet käyttävät sitä säästötilinään, pahan päivän varalta.

Mitä siitä seuraa, jos henkilöstökassa lopetetaan? Nykyiset asiakkaat pakotetaan eri pankkilaitosten asiakkaiksi. Useilla ei varmasti vieläkään ole verkkopankkiyhteyksiä, jolloin he joutuvat maksamaan kovia palvelumaksuja. Kuka voittaa?  Nordea, Osuuspankki ym. rahalaitokset. Kaupunki ei voita, sillä henkilöstökassa toimii omillaan, kaupunki saa lisäksi joustavaa rahoitusta omalla kassallaan.

Mikähän voi siis tällaiselle toiminnalle olla perusteluna? Se tavanomainen “ei ole kunnan ydintoimintaa”?  Minun mielestäni tällainen henkilöstön ja omien eläkeläistenkin palvelu on ydintoimintaa. Henkilöstökassa on toiminut loistavasti kymmenien vuosien ajan. Nytkö suuret pankkilaitokset ovat saaneet kaupungin rahoitusjohdon puhuttua ympäri “pakottamaan” myös Tampereen kaupungin henkilöstön näitten pankkilaitosten rengeiksi ?

Kokoomusjohtoinen Tampereen kaupunki kyykyttää taas henkilöstöään ja eläkeläisiään.

Tuollainen 14 panelistin joukko on tosi puuduttava. Vaikka kai kaikki vaaleissa olevat puolueet on pakko noihin paneeleihin mukaan ottaa. Perussuomalaisten edustajana piti olla Laila Koskela, jonka tilalle viime tipassa tulikin joku vanha herra – en – nyt – muista – nimeä. Hän kertoi Lailan olevan vanhusten puolella ja toivovan maahanmuuttajat asutettavaksi maalle. Haloo, reservaattejako tänne? Näinkö maahanmuuttajat kotoutettaisiin, maaltako niitä töitä löytyy? Hirveä ajatus, jonka Soini on nyt oman puolueensa ehdokkaille myynyt. Humaania?

Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen käytti  mielenkiintoisen alustuspuheenvuoron. Hän mietiskeli, mitä Jeesus mahtaisi tehdä, mikäli Suomeen ilmestyisi. Epäili, että Jeesus olisi itsenäinen ajattelija, joka ei puolueitten ohjelmiin sitoutuisi. Minä kuvittelisin, että Jeesus olisi sosialidemokraatti, niin yhteneväisiä kristinuskon ja sosialidemokratian perusajatukset ovat.

Jokinen mietiskeli, pystyykö politiikka vastaamaan eettisiin kysymyksiin, onko valittava Jumalan ja rahan vallan välillä. Miettivätkö poliitikot raamatun ajatusta “mitä tahdotte ihmisten tekevän itsellenne, tehkää se muille”. Hän moitti poliitikkojen farisealaista puhetta köyhyydestä ja asetti lopuksi panelisteille kysymyksen: Kuka on köyhä?. Kokoomuksen Sofia Wikman vakuutti, että kun rikkaat saavat rauhassa rikastua, se kasvattaa yhteistä kakkua, josta riittää köyhillekin. Vasemmistoliiton Anssi Repo vastusti ajatusta, että rikkaitten pöydiltä tippuisi muruja köyhille. Miska määritteli köyhyyden sen kokemisen kautta.

Paneelin vetäjä asetti kysymykset, onko syrjäytyminen ja menestyminen ihmisen omaa ansiota. Kepun Raili Naskali ja Kokoomuksen Wikman vastasivat kyllä. Minua ahdisti. Todella kovia oikeistolaisia arvoja. Onko työttömyys ihmisen oma syy, onko esim rikkaan iso perintö omaa ansiota? Kaikkeen ei voi vaikuttaa itse.

Useasta asiasta keskusteltiin, pääosin hyvin pintapuolisesti. Yleisö ei saanut lainkaan kommentoida. Jotenkin kuitenkin puolueitten erot tulivat esille, uskottavat ehdokkaat nousivat ylitse muiden. Ja, iloisena voin todeta, että Miska, numero 185, oli yksi heistä.

Kaikki herrat ovat rötöstelijöitä

Markka takaisin

Eroon EU:sta

Rajat kiinni

Taide (varsinkin postmoderni) on turhaa hömpötystä

Ilmasto- ja ympäristönsuojelu on turhaa, ihmisten pettämistä

Tässä on tosi vakuuttava ohjelma jonkin verran yksinkertaistettuna seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Persut luottavat kansan herra- ja Eu vihaan ja pakolaisvastaisuuteen. Luottavat siihen, että kansa uskoo kulttuurilta ja ympäristönsuojelulta säästyvien pikkurahojen ratkaisevan peruspalveluitten rahoituksen.

Voi Suomen kansaa. Laskelmoidusti Timo Soini ja kumppanit luottavat äänestäjien sinisilmäisyyteen, väitän jopa heidän aliarvioivan suomalaisia.

Mutta näillä mennään vaaleihin, toivon, että viimeistään vaalikopilla tajutaan tämä suuri sumutus.

Erityinen huomio: Enää Persut eivät ohjelmassaan mainitse puoluetuen lopettamista. Mistähän tämä johtuu?

Ilmeisesti näille vaalisivuille halutaan vain samanmielisiä, pelätään väittelyä. Mitenkähän nämä ehdokkaat aikovat pärjätä vaalipaneeleissa ym., saati sitten mahdollisesti eduskunnassa? Ilmeisesti ainakin persut luottavat siihen, että Isä Timo heidät pelastaa ja vastaa heidän puolestaan vaikeisiin kysymyksiin? Kyllä poliitikon pitää uskaltaa asettaa itsensä alttiiksi kovallekin kritiikille, pitää uskaltaa haastaa ja vastata haasteisiin. Politiikka on kova laji, sen itsekin huomasin apulaispormestarina. Pidin avointa blogia, johon sain kovaakin kritiikkiä. Perustelin ja perustelin omia mielipiteitäni, ajoittain jopa masokistisesti. Mutta oli se kyllä mielenkiintoistakin.Ainakin avointa.

Tuo väite siitä, että olisin kateellinen Lailalle, on mielenkiintoinen. En oikein tiedä, mitä pitäisi kadehtia. Ainakin politiikalta olen kaiken saanut, mikäli siitä on kysymys. Ilmeisesti on vain helppo tuo väite heittää, siihen on kovin vaikea vastata muuten kuin että “ei pidä paikkaansa”. Miksi heitetään vain väitteitä, miksi ei haluta/uskalleta keskustella?

Kokoomuksen ehdokas Matti Helin on keksinyt mielenkiintoisen tavan mainostaa itseään. Seurakuntien diakoniajohtaja pistää lehteen ilmoituksen, jossa oman kuvan vieressä on Mummon Kammarin vetoomus uusien auttajien tavoittamiseksi, mukana Kammarin puhelinnumero. Erittäin pienellä tekstillä ilmoituksessa on maksajan nimi ” Hyvinvointia Pirkanmaalle”. En voi millään hyväksyä vapaaehtoistyön hyväksi käyttöä vaalimainonnassa. Helin on myös ensi sunnuntaina pidettävän Mummon Kammarin tukikonsertin puhujana.  Onkohan tämä Helinin mainostaminen myös Mummon Kammarin toimijoiden tahto? Ei voi välttyä ajatukselta, että Helin  haluaa julistautua Mummon Kammarin viralliseksi ehdokkaaksi. Melkein harmittaa, kun mieheni on lupautunut konserttiin lausujaksi. Mummon Kammarin tukeminen on kuitenkin aina ollut hänelle tärkeää.

Ei paljoa paina kaiken maailman lait vaalirahoituksesta, kun mainontaa näin härskisti harrastetaan. Vaalitaisto on vasta alkanut, mihin vielä päästään, kun aika kuluu??

Meidän perhekuntamme päätyi ennestään tuntemattoman, kouluttautuneen, nuoren perheenisän, diplomi-insinööri Miska Paulorinteen tukijoukkoihin. Ahti ryhtyi vaalipäälliköksi, minä sijoittaudun aktiivisiin taustajoukkoihin. Nuoret tarvitsevat tukemme. Ehkäpä Ahdin tapainen “julkkis” on oikea vaalipäällikkö tuntemattomalle politiikassa aloittelevalle. Olemme Miskaan tutustuneet, hänen arvonsa osuvat kohdallaan. Tutustua kannattaa hänen kotisivuihinsa www.paulorinne.fi. Katsoin esimerkiksi ulkopoliittisesta vaalikoneesta Miskan vastaukset ja pakko oli todeta: valtiomiesainesta.

Nuoret ehdokkaat eivät tietenkään voi olla vastuussa puolueemme menneisyydestä, ehkä vääristäkin valinnoista ja päätöksistä. Heidän ei tarvitse vastata varallisuusveron poistamisesta, taitetusta indeksistä. He voivat lähteä puhtaalta pöydältä toteuttaen sosialidemokraattista arvomaailmaa.  He tulevat muuttamaan tätä sosialidemokraattista puoluetta kuitenkaan sen perintöä unohtamatta. Nuoret ehdokkaat tarvitsevat myös meidän seniorien tukea.

Unohtamatta muitakaan puolueemme hienoja ehdokkaita kutsun samanmielisiä mukaan Miskan vaalityöhön. Nostetaan nuori mies julkisuuteen, suoraan Arkadianmäelle. Saamme sinne innostuneen, älykkään, fiksun,kansainvälisen uuden ajan sosialidemokraatin. Kannattaa seurata Miskan kirjoituksia myös sosiaalisessa mediassa kotisivujen lisäksi.

Puheenjohtajan ominaisuudessa toivotin seminaariyleisön tervetulleeksi, sen jälkeen Ahti ja Lavikan Esa kävivät lyhyesti läpi Väiskin ja Roopen elämää.

Antti Eskola piti alustuksen Vanhenemisen erityisyydestä. Hauskastikin hän puhui nyt paljon puheena olevasta hoitotahdon ilmaisusta. Tammelantorin ympäristökuvaan kuuluvat hänen mukaansa myös siellä liikkuvat ihmiset, joiden puuttumiseen helposti reagoidaan . Aletaan kysellä, missä se Jussi tai Miina mahtaa olla, sairaalaanko on joutunut? Ja näinhän me jollain lailla olemme vastuussa niistäkin, jotka meille ovat tulleet tutuiksi ainoastaan etunuminä tai kasvoina katukuvassa. Alustus aiheutti vilkkaan keskustelun, jonka lomassa Ahti lausui pari aiheeseen sopivaa Maaria Leinosen runoa.

Tarjottuamme yleisölle kahvit ja voileivät Timo Roos alusti aiheesta Vaivaishoidosta hyvinvointivaltioon ja takaisin. Huutolaislapsista ja huutokaupoista edettiin vaivaistaloihin, kunnalliskoteihin. 150 vuotta kesti tämän hyvinvointivaltion rakentaminen, Roos ilmaisi huolensa sen hajoamisesta muutamassa kymmenessä vuodessa. Me -käsityksestä ollaan valitettavasti siirtymässä minä -keskeisyyteen. Roos kehoitti tulevissa vaaleissa pohtimaan, kummat arvot itse kukin asettaa tärkeämmiksi.

Korhosen Ilmo lauloi itse tekemänsä laulun Sotaveteraanien lapset, olihan seminaarimme yksi teema “Sotaveteraanien lapset katsovat lähestyvää vanhuuttaan“.

Arja Ojala vei meidät alustuksellaan käytännön tasolle kertomalla nykyaikaisesta Palvelutalotoiminnasta. Hän esitti huolestumisensa parhaillaan muodissa olevasta kilpailuttamisesta, joka on vaarassa johtaa koko toiminta voittoa tuottaville isoille yrityksille. Huonontaako se palvelun laatua? Kuka valvoo laadun, uhrataanko se yritysten voittojen alttarille?

Seminaarin päätteeksi Hyttisen Heli Mikkolan Matin säestyksellä lauloi kaksi ihanaa laulua, Ahti lausui runon ja minä kiittelin Vaareja ja Muoreja ahkerasta talkootyöstä, esiintyjiä, alustajia, ja tietysti aktiivista yleisöä. Aivan puhkesin kiitellessäni kyyneliin, niin onnellinen olin seminaarin onnistumisesta. Kiitos kaikille, ponnistelut eivät olleet turhia ja Väiski ja Roopekin varmasti nyökyttelivät tyytyväisinä pilven laidalla.