Tarjan blogi

Koukkuniemestä vielä

Lopetin työt Koukkuniemen vanhainkodissa syksyllä 1995 siirtyäkseni Tammelakeskukseen. Sieltä sanouduin irti apulaispormestariaikanani ajatuksena siirtyä keikkatyöhön. Päätinkin verestää muistojani ja hakeuduin takaisin Koukkuniemeen, josta minulla oli ainoastaan hyviä muistoja.

Menin sijaisuuksia tekemään osastolle, jossa oli runsaat 40 vuodepaikkaa, saman verran hoitajia. Vertasin tietysti nykyaikaa entiseen, se kun on niin “helppoa”. Vanhukset ovat nyt enemmän hoitoa vaativia, toisaalta apuvälineitä on lisätty, samoin erilaiset hoitotarvikkeet ovat tehneet hoidon helpommaksi, yksinkertaisemmaksi. Vanhusten tarpeet ovat kuin ennen, ruokailu, hygienia, lepo ovat prioriteeteissa korkeimmalla.

Työympäristö on muuttunut radikaalisti. Hoitajien aika menee selvityksiin, raportteihin, suunnitteluun, kehittämiseen,tilastoihin. Hoitajia on lisätty eri toimenpitein runsaasti, silti jatkuva kiireen tunne vaivaa. Siirtyvätkö nuo kaikki kirjalliset tehtävät entisestään parempaan hoitoon? Väitän, että eivät. Eri hoitajaryhmiä lähti usein puolen päivän jälkeen eri suunnittelu- ja koulutustapahtumiin. En milloinkaan saanut tietää, mihin ne johtivat. Palautteita ei annettu. Tuntui siltä, että hyvän hoidon sijasta painopiste oli siirtynyt hyvin tehtyihin kirjallisiin tehtäviin ja erilaisiin palavereihin.

Vaatimukset hoitajien lisäämiseksi jatkuvat edelleen. Tekee mieleni kysyä, niihin palavereihinko tarvitaan lisää osallistujia? Siitäkö se hyvä hoito syntyy? Keskiöön tulisi taas asettaa vanhusten perushoito, sydämellä annettava hoiva. Se ei istunnoilla parane. Varmasti nykyinen perusmiehitys, jota pidettäisiin yllä tarvittavalla sijaismäärällä, riittäisi tähän. Koulutusta ja suunnittelua, kehittämistäkin varmasti tarvitaan, mutta tuolloin ainakin ne vaikuttivat ylimitoitetuilta. Niistä ei luovuttu, oli päivän hoitajamäärä miten vajaa tahansa. Sitä en ymmärtänyt.

Eilen kaupunginvaltuustossa käytiin läpi demareitten valtuustoaloitetta, jossa asetettiin kyseenalaiseksi Koukkuniemen johtajuus. Siitähän tässä on varmasti kysymys. Koukkuniemessä on liikaa henkilöstöä, jonka päätehtävänä on suunnitella erilaisia sessioita “hoidon kehittämiseksi”. Yli kolmekymmentä hoitotyön ammattilaista siellä on tekemättä yhtään varsinaista hoitotyötä, kiirehtivät koulutuksesta ja palaverista toiseen. Muu henkilökunta toteuttaa heidän antamiaan määräyksiä, väsyneinä, turhautuneina. Suurin osa kuitenkin siellä haluaisi vain panostaa hyvään hoivaan.

Itse turhauduin tuohon touhuun muutamassa kuukaudessa. Nykyinen Koukkuniemi ei ollut minua varten. Ihailen niitä, jotka siellä jaksavat vuodesta toiseen, jatkuvan muutospaineen ja vaatimusten alla.

Jokin aika lähtöni jälkeen tapasin Satakunnan sillalla erään Koukkuniemen asukkaan tyttären. Tämä ihmetteli, mitä se tarkoittaa, kun osastonhoitajan ovessa on lappu: Pääsy kielletty, tuotekehityssuunnittelu käynnissä”. Tytär mietiskeli, mikä on tuote Koukkuniemessä. Yhdessä totesimme, että kai se on se vanhus, mutta emme sitä ymmärtäneet, mitä se kehittäminen tarkoittaa.

Tällaista tämän pä’ivän vanhustenhoito?

 

Tilaa blogin RSS-syöte.

Vastaa