Tarja Jokinen

Koukkuniemestä vielä

Kirjoittanut Tarja Jokinen ~ 10.05.2011 klo 11:24
Share on Facebook
Post to Google Buzz
Bookmark this on Digg

Lopetin työt Koukkuniemen vanhainkodissa syksyllä 1995 siirtyäkseni Tammelakeskukseen. Sieltä sanouduin irti apulaispormestariaikanani ajatuksena siirtyä keikkatyöhön. Päätinkin verestää muistojani ja hakeuduin takaisin Koukkuniemeen, josta minulla oli ainoastaan hyviä muistoja.

Menin sijaisuuksia tekemään osastolle, jossa oli runsaat 40 vuodepaikkaa, saman verran hoitajia. Vertasin tietysti nykyaikaa entiseen, se kun on niin “helppoa”. Vanhukset ovat nyt enemmän hoitoa vaativia, toisaalta apuvälineitä on lisätty, samoin erilaiset hoitotarvikkeet ovat tehneet hoidon helpommaksi, yksinkertaisemmaksi. Vanhusten tarpeet ovat kuin ennen, ruokailu, hygienia, lepo ovat prioriteeteissa korkeimmalla.

Työympäristö on muuttunut radikaalisti. Hoitajien aika menee selvityksiin, raportteihin, suunnitteluun, kehittämiseen,tilastoihin. Hoitajia on lisätty eri toimenpitein runsaasti, silti jatkuva kiireen tunne vaivaa. Siirtyvätkö nuo kaikki kirjalliset tehtävät entisestään parempaan hoitoon? Väitän, että eivät. Eri hoitajaryhmiä lähti usein puolen päivän jälkeen eri suunnittelu- ja koulutustapahtumiin. En milloinkaan saanut tietää, mihin ne johtivat. Palautteita ei annettu. Tuntui siltä, että hyvän hoidon sijasta painopiste oli siirtynyt hyvin tehtyihin kirjallisiin tehtäviin ja erilaisiin palavereihin.

Vaatimukset hoitajien lisäämiseksi jatkuvat edelleen. Tekee mieleni kysyä, niihin palavereihinko tarvitaan lisää osallistujia? Siitäkö se hyvä hoito syntyy? Keskiöön tulisi taas asettaa vanhusten perushoito, sydämellä annettava hoiva. Se ei istunnoilla parane. Varmasti nykyinen perusmiehitys, jota pidettäisiin yllä tarvittavalla sijaismäärällä, riittäisi tähän. Koulutusta ja suunnittelua, kehittämistäkin varmasti tarvitaan, mutta tuolloin ainakin ne vaikuttivat ylimitoitetuilta. Niistä ei luovuttu, oli päivän hoitajamäärä miten vajaa tahansa. Sitä en ymmärtänyt.

Eilen kaupunginvaltuustossa käytiin läpi demareitten valtuustoaloitetta, jossa asetettiin kyseenalaiseksi Koukkuniemen johtajuus. Siitähän tässä on varmasti kysymys. Koukkuniemessä on liikaa henkilöstöä, jonka päätehtävänä on suunnitella erilaisia sessioita “hoidon kehittämiseksi”. Yli kolmekymmentä hoitotyön ammattilaista siellä on tekemättä yhtään varsinaista hoitotyötä, kiirehtivät koulutuksesta ja palaverista toiseen. Muu henkilökunta toteuttaa heidän antamiaan määräyksiä, väsyneinä, turhautuneina. Suurin osa kuitenkin siellä haluaisi vain panostaa hyvään hoivaan.

Itse turhauduin tuohon touhuun muutamassa kuukaudessa. Nykyinen Koukkuniemi ei ollut minua varten. Ihailen niitä, jotka siellä jaksavat vuodesta toiseen, jatkuvan muutospaineen ja vaatimusten alla.

Jokin aika lähtöni jälkeen tapasin Satakunnan sillalla erään Koukkuniemen asukkaan tyttären. Tämä ihmetteli, mitä se tarkoittaa, kun osastonhoitajan ovessa on lappu: Pääsy kielletty, tuotekehityssuunnittelu käynnissä”. Tytär mietiskeli, mikä on tuote Koukkuniemessä. Yhdessä totesimme, että kai se on se vanhus, mutta emme sitä ymmärtäneet, mitä se kehittäminen tarkoittaa.

Tällaista tämän pä’ivän vanhustenhoito?

 

RSSTilaa blogin RSS-syöte.

3 vastausta kirjoitukseen Koukkuniemestä vielä

  1. kaisu

    Niinpä… olen yhtä ymmälläni kirjoituksesi luettuani… ???

  2. Kirsti Sala-Kallio

    Muutimme isän ja äidin töiden perässä pois Koukkuniemestä marraskuussa 1952 Härmälän uuteen kansakouluun. Silloinhan oli käytäntö Tampereen kaupungilla sellainen, että työntekijöiden piti ehdottomasti asua työmaallaan. Niin minäkin sitten synnyin, tosin Mariankadun laitoksella, mutta Koukkuniemessä. Silloinen elämä vaivaistalolla oli nykyiseen verrattuna eksoottista, kuin Brasiliassa tai muualla. Elän nyt eläkevuosiani Nokia-nimisessä kaupungissa. Ajattelin, etten ikinä enää muuta Tampereelle, kun meillä Nokialla on niin mukava Vihnuskoti. Sinne pääsee, kun ei kotona enää pärjää. Mutta, mutta, nappasin tuosta tietoa, että Vihnuskodin hoitajakerroin on samaa 0,4-tasoa, kuin Koukkuniemessä! Huh, mitäs nyt? Sinnitellään kotona tietenkin ja koetetaan pitää kuntoa yllä Nokian kaupungin tukemana liikuntaporukoissa.

  3. Tarja Jokinen

    Eikös se Koukkuniemen kerroin ole 0,6? Mutta, ei hyvän hoidon ainoa kriteeri ole henkilökunnan määrä. Vanhusten hoitoisuus eri osastoilla on vaihteleva, siksi nopeatkin henkilökunnan siirrot osastolta toiselle pitää olla mahdollisia.

    Tapa tehdä työtä vaihtelee kovasti, prioriteetit vaihtelevat. Itse olisin halunnut tehdä sitä perushoitoa, olla lähellä asukkaita, hoidettavia. Pääpaino vain nykyään tuntuu olevan teoriassa, kehittämisessä, suunnittelussa, raportoinnissa,tilastoinnissa. Mutta eiköhän tämäkin ole ohimenevää.

    Kuntoa kannattaakin pitää yllä, siihen itsekin pyrin. Mutta, siihenkin luotan, että mikäli on pakko joskus laitokseen mennä, minut hoidetaan hyvin ja sydämellä. Vihnuskodistakin olen kuullut pelkkää hyvää, on vain surullista, kun nuo negatiiviset asiat aina pääsevät helpommin julkisuuteen. Kiitokset hyvästä hoidosta näkyvät yleensä vain kuolinilmoituksissa.

    Pelko pois ja luotetaan tulevaisuuteen. Ja onhan asuinkunnan valinnassa muitakin kriteereitä kuin vanhainkodin henkilökuntamitoitus?

Viittaukset muualta

Vastaa

Vastaa nimellä






Voit kommentoida myös Facebook-nimelläsi. Paina allaolevaa Facebook-Connect-nappia ja salli sovelluksen liittäminen FB-profiiliisi.

Comment RSS  |  Trackback URI

©2007-2012 Tarjan blogi | powered by WordPress | Theme Design:Fat Cat Designs