Pitkästä aikaa
Kyllä olen ollut laiska. Kahteen kuukauteen ei mitään tänne. Eikö muka ole mitään tapahtunut? On. Kuitenkin, koko politiikan kenttä on ollut moraalisesti niin myllerryksessä, että itsekin on ihmetellyt, missä oikein olen mukana. Vaalirahaa, matkoissa epäselvyyttä, epäiltyä lahjontaa. En edes osaa ajatella, mitä mieltä voisin olla. Olen ilmeisesti elänyt niin omassa lintukodossa, että tällainen ei ole mieleen tullut. Kirkasotsaisesti olen ajatellut, että kun itse en korruptoidu (ei tosin kukaan ole yrittänytkään korruptoida) ei kukaan muukaan. Ja tässä sitä ollaan, tuntuu, että politiikassa ei muuta tapahdukaan, pelkkiä henkilökohtaisia sotkuja. Vähän on tuntunut siltä, että pitäisi pää pensaaseen pistää, niin on ollut myötähäpeän paikka. Onneksi olen jo melkolailla ulkopuolella asioista.
On mielenkiintoista katsoa, mitä eduskuntavaalien alla tapahtuu. Väheneekö mainonta? Käytetäänkö vähemmän rahaa? Kokoomus ainakin jo aloitti puolen sivun mainoksella Aamulehdessä. Ei halvalla aloittanut, keino sitä vastoin oli melko halpa. Ympäristötekoja vähän jos jonkinmoista. Muka. Ketkä kulkevat isommilla autoilla kuin porvarit? Ketkä matkustavat eniten lentäen? Keillä on kesämökki ja omakotitalo? Millä se köyhä sitä jo valmiiksi pientä hiilijalanjälkeänsä pienentää? Kyllä kaikki avaimet ovat hyvin toimeen tulevien käsissä, niitten, jotka eniten kuluttavat sekä energiaa että koko ympäristöä omilla elintavoillaan. Kurkistus peiliin auttaisi, miten ympäristöystävällinen esim on kahden ydinvoimalaitosluvan myöntäminen? Viimeksi mainoksessa työrukkanen, tultiin työväenpuolueitten tontille, nyt maalitauluna Vihreät ja vihreä Vasemmisto.
Olin pitkästä aikaa varajäsenen ominaisuudessa Ympäristö- ja rakennusjaoston kokouksessa. Sama päättämättömyys vallitsee. Nyt oli listalla Kotilinnasäätiön hanke Takahuhtiin. Odotettavissa on palveluasumista, ryhmäkoteja, palvelukeskus ikäihmisille. Ja mitä tekee jaosto? Kustannuksia ja aikataulun siirtymistä ajattelematta palautettiin hanke uudelleen valmisteluun. Perusteluna : ei tarpeeksi hieno. Tunsin taas itseni aivan maalaiseksi. Mikä on hieno tai tarpeeksi hieno? Minulle se kelpasi. Tarkoituksensa vuoksi siitä tulee väkisin jonkin verran massiivinen, en kuitenkaan tiedä, kenellä on valtuus sanoa, mikä on tarpeeksi hieno. Pitää taas käyttää vanhaa sanontaa “kauneus on katsojan silmässä“. Jaosto ja joskus lautakuntakin haluaa turhan usein kilpailla hankkeitten suunnittelijoitten kanssa ja osoittaa omaa suunnittelijan taitoaan. Mitähän sitten mahtaa tapahtua, kun Kaupunkikuvatoimikunta aloittaa työnsä. Eteneekö enää mikään?
Minä toimin tavallisena kuntalaisena, arvioin myös hankkeitten kustannuksia, vaikuttavuutta, aikataulujakin, jotka usein ovat kireät. Snobbailu ja tärkeily eivät päätöksentekoon sovi. Nyt pitää rakentaa, kun kustannukset ovat matalimmillaan, senioreitten asunnoista on kova kysyntä. Ja valtuustossa käytetään puheenvuoroja, miten kaavoitus ei etene ja hankkeet eivät edisty. Tässä asiassa hävisin äänestyksen 4-1.
Mutta, mikä hienompaa voisi olla kuin tieto siitä, että Pyynikin uimahallin kunnostustyön rakennuslupahakemus on jätetty. Vihdoinkin! Toivottavasti jaosto ei tätä hanketta viivytä, on sitä niin kauan odotettu. Suunnitelma vaikuttaa hienolta.
Vappu tulee, samoin Vappujuhlat: Mukava taas tavata tovereita Keskustorilla ja Teatterikulmassa. Eduskuntavaaleihin valmistaudutaan. Mielenkiintoista on nähdä, miten oikeiston rikkaita suosivat päätökset on otettu vastaan. Joko ymmärretään, mikä on vastaus vanhaan työväenlauluun: Kenen joukoissa seisot
Tilaa blogin RSS-syöte.
Kirjoittajasta: Tarja Jokinen on tamperelainen pätkätöitä tekevä sairaanhoitaja, joka toimi vuosina 2007 - 2008 Tampereen yhdyskuntapalveluiden apulaispormestarina. Nykyisin Tarja vaikuttaa Tampereen kaupunginvaltuuston varajäsenenä ja kommentoijana.