Tarjan blogi

Kuukauden varrelta

Marraskuu on sitten musta kuukausi. Sataa, mutta ei lunta, päivä lyhenee. Ihmisillä on tummat vaatteet. Pakko on ollut jo polttaa kynttilöitä, pitää niin paljon valoja kuin mahdollista. Energiaa on kulutettu, mutta siitä ei nyt ole huono omatunto. Viikon Espanjan matkaa odotellessa…

Olin viime viikon kaupunginvaltuuston kokouksessa. Kokous oli lyhyt. Pääsin kuitenkin vähän mutkia oikaisten oikeaa pykälää etsien kysymään mieltäni askarruttaneen asian: Meillä on nyt valtuustossa yhteistyösopimus. Ilmaisesti se “yhteinen pöytä, jossa sovitaan” koskeekin vain valtuustoryhmien puheenjohtajia. Ainakin ennen Yhdyskuntalautakunnan kokousta porvariryhmittymä “XL” kokoontuu entiseen malliin omaan ryhmäänsä. Mielestäni tuo ryhmä pitäisi nyt lopettaa, eri valtuustoryhmät kokoontuisivat entiseen malliin ja se “yhteinen pöytä” olisi lautakunnan pöytä. Valtuustosopimus on solmittu, muuten poliittinen järjestäytyminen on ennallaan. Tähän perustelua kysyin ryhmyreiltä, erityisesti olisin kysynyt porvariryhmittymän vetäjältä Riitta Koskiselta, mutta hän ei ollut kokouksessa. Muutkaan eivät vastanneet. Eli kysymys oli vain yhdenlaisesta liittoutumisesta valtuustossa, varsinaiset päätökset tekee edelleen porvarit, ne tulevat vasemmistolle hyväksyttäviksi, muodollisten neuvottelujen jälkeen?

Siirryin tässä uudelle vuosikymmenelle. Tarkoitus oli tehdä se “salaa”, ilman suurempia seremonioita. Perheeni päättikin toisin. Meidät oli kutsuttu “Aulis Aarnion kirjan julkistamistilaisuuteen” Kangasalan Mobiliaan klo 17. Kutsujina  WSOY, Suomalainen kirjakauppa, ja Kangasalan Ramppiteatteri. Saapuessamme sinne oli parkkipaikka jo tyhjä ja minä tietysti ehdin Ahdille motkottaa, että aina olemme viimeisiä ja saamme hävetä. Aulassa oli hieno seisova pöytä, paljeovat olivat tiiviisti suljettuina. Silloin tajusin, että ei mitään kirjaa julkaistavaksi. Pakokauhu heräsi, ovet aukaistiin ja iso porukka perhettä, sukulaisia ja ystäviä aloittivat onnittelulaulun. Oma rakas laiskanlinnani oli raahattu sinne. Siinä otin vastaan onnitteluja, kolme poikaani lauloi sanoittamansa hellyttävän laulun “ Äiti, meillä kaikki hyvin on“  Eleanor Rigbyn säveleen. Mieheni lausui kirjoittamansa runon, ystävät kertoivat mukavia muistoja, Nääsboys kvartetti tunnelmoi. Vanhat vanhempanikin olivat saapuneet paikalle. Oli hieno ilta, joka päättyi tanssiin loistavan laulajan Heli Hyttisen orkesterin johdolla. Mieheni, poikani ja heidän perheensä ylittivät itsensä, kun pystyivät pitämään järjestelyt salassa, samoin vieraat. Meillä oli niin mukavaa eikä yhtään harmittanut se, että vanhenemisestani tehtiin numeroa.

Tällä viikolla oli kaksi merkittävää kokousta. Kunnallisjärjestön edustajistossa valittiin uusi johto. Pidin mielestäni hienon kannatuspuheenvuoron Nurmion Kirsin puolesta, samoin hän esitteli itsensä aatteellisena, kokeneena järjestötoimijana. Mikään ei auttanut, vanha kaarti jyräsi oman ehdokkaansa Atanas Aleksovskin puheenjohtajaksi, kuitenkin pienimmällä mahdollisella äänten erolla 25-24. Olen niin tottunut tuossa porukassa häviämään, nyt kuitenkin huomaan, että uusi aika on astumassa esiin. Edustajisto nuortuu vääjäämättömästi. Nyt oli kuitenkin vielä taivuttava. Vielä on niitä, joiden mielestä “minun jälkeeni vedenpaisumus”. Eli valtapolitiikkaa niin kauan kuin joidenkin pää keikkuu. Kyllä järjestökentän tuntemus ja järjestötyön kokemuksen olisi tullut painaa tuossa vaalissa, ei kunnallispolitiikan ja valtuustotyön. Minun mielestäni. Menestystä kuitenkin Atanakselle, haasteita ja opiskelua on edessä.

Eilen piirikokouksessa valittiin Risto Koiviston 18 vuotisen puheenjohtajakauden jälkeen uudeksi Pirkanmaan sosialidemokraattien puheenjohtajaksi Roope Lehto, Kirsi valittiin varapuheenjohtajaksi. Ikuiset kiintiöt estivät nyt kokeneen työelämän asiantuntijan, Korhosen Aulin valinnan piirihallitukseen. Surullista, ehkäpä aika tasii tämänkin ongelman ja painotukset valinnoissa muuttuvat.

Olen kuluneen kuukauden aikan aloittanut vapaaehtoistyön “Tuuks` mukaan” projektissa. Ulkoilutusta, seniorineuvolaa, ja muuta vapaaehtoistoimintaa. Mielenkiintoista, palkitsevaa työtä. Suosittelen muillekin “joutilaille”.

Ilma on edelleen pimeä, onneksi tänään on varattuna Vilille, Vilmalle ja meille vanhoille liput Sorin Sirkukseen. Ainakin mieltä se valaisee. Ja eiköhän se lumi ja talvikin pian ilmesty.

Tilaa blogin RSS-syöte.

Vastaa